JUDON VYÖJÄRJESTELMÄSTÄ

Judokat sitovat takkinsa kiinni erivärisillä vöillä. Vyön väristä nähdään judokan edistyminen taidoissaan. Vasta-alkajat käyttävät valkoista vyötä ja peruskurssin päätteeksi järjestetään keltaisen vyön koe. Taitojen ja tietojen karttuessa käydään jälleen vyökokeissa suorittamassa uusia vöitä. Vöiden värit ovat järjestyksessään: valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta.

Nuoret, alle 16-vuotiaat judokat käyttävät värillisissä vöissään lisäksi väliasteita, jotka ovat yksi, kaksi tai kolme punaista nauhaa vyön päissä. Mustaa vyötä ei Suomessa myönnetä alle 16-vuotiaalle.

Vyöasteet on kehitetty kannustimiksi, jotta harjoittelija motivoituisi harjoittelemaan aina vain lisää saavuttaakseen jälleen seuraavan portaan. Koska vöiden välillä saattaa kulua jopa vuosia, on nuorille lisätty väliasteet, jotta tasolta toiselle siirtymistä tulisi useammin.

Saadakseen uuden vyön on judon harrastajan hallittava vyön saamiseksi vaaditut judotekniikat ja tunnettava judon historiaa, periaatteita ja japaninkielistä judosanastoa. Pelkät "temput" eivät siis riitä. Lisäksi on harjoiteltava aktiivisesti vähintään jokin määrätty aika edellisen vyön saamisesta, jotta vyökokeeseen voi osallistua. Vyövaatimukset on standardoitu ja vöiden myöntäjät on koulutettu lajiliittojen tai niiden alaisten organisaatioiden toimesta. Näin vyövaatimukset ovat samat kaikille riippumatta siitä, missä ja kenen ohjauksessa harjoittelee. Maakohtaisesti on pieniä eroja, mutta mustan vyön saaminen ei ole missään maassa helppoa, vaan vaatii ankaraa harjoittelua ja paneutumista asiaan. Vyövaatimukset näkyvät esimerkiksi judopassista, jollaisen saa suoritettuaan keltaisen vyön.

Vyökokeissa vöiden myöntämiseen valtuutettu henkilö katsoo ja arvioi vyötä suorittavien henkilöiden tekniikoita ja kuulustelee suullisesti osattavat asiat. Mikäli taidot näyttävät riittäviltä, on vyön korotus ansaittu. Vyökokeessa ei siis tarvitse "voittaa" ketään muita kuin itsensä.

Sinisen ja sitä ylempien vöiden saamiseksi on judokan osallistuttava myös kilpailuihin, joskin puuttuvaa kilpailukokemusta voi korvata muulla aktiivisella judotoiminnalla. Menestyminen kilpailuissa nopeuttaa vöiden saamista, mutta minimiajoista ei silti tingitä. Kilpailuissa judokat on jaettu painoluokkiin ja kaikentasoiset harrastajat ottelevat keskenään. Niinpä valkovöinenkin voi saada vastaansa hurjan mustavöisen. Joissakin kisoissa on tosin asetettu joitakin vyövaatimuksia, esimerkiksi SM-kisoihin otetaan vain vähintään ruskeavöisiä, jotta saadaan karsittua osallistujien määrää ja samalla voidaan odottaa tason olevan korkealla. Joskus järjestetään myös alempien vöiden kilpailuja, joihin saavat osallistua esim. korkeintaan oranssivöiset. Kilpailuissa otteluvoitoista saa kilpailupisteitä sen mukaan minkä arvoisen vastustajan on voittanut. Ylempivöisen voittamisesta saa paremmin pisteitä kuin alempivöisestä. Enemmän kuin yhtä vyötä alemmasta vastustajasta ei kilpailupisteita saa lainkaan. Näin kannustetaan ylempiä vöitä kovempaan harjoitteluun, ettei joku laiska ruskeavöinen hankkisi mustaan vyöhön vaadittavia pisteitä ravaamalla pelkästään niissä kisoissa, joissa tietää aloittelijoiden käyvän.

Vaikka vyön väri kertookin jotain harrastajan taidoista, ei se silti ole mikään ehdoton mittapuu, joka kertoisi etukäteen kuka otteluissa voittaa kenet. Esimerkiksi joku oranssivöinen luonnonlahjakkuus saattaa hyvinkin rökittää vaikka mustavöisen jos hyvin käy. Mustavöisellä on toki kokemus puolellaan, mutta eivät ne mustavöisetkään ole täysin erehtymättömiä!

Tien kulkeminen jatkuu vielä mustan vyön saamisen jälkeenkin. Oikeastaan silloin tie on vasta alussa. Mustassa vyössä on vielä eri asteita, daneja, joiden suorittaminen on periaatteessa samanlaista kuin värillisten vöidenkin, mutta dan-asteet eivät judovöissä näy välttämättä päällepäin. Danien määrää ei judossa merkitä vyöhön. Kuitenkin 6-8. dan saa käyttää punavalkoista vyötä ja 9-10. dan voi käyttää mustan sijaan punaista vyötä. Suomessa korkeimmat dan-asteet ovat kaksi 7. dan ja neljä 6. dan arvon omaavaa henkilöä.